uutiset

WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus ja Kiinan tautien torjunta- ja ehkäisytoimiston johtaja Wang Hesheng ovat helmikuusta lähtien sanoneet, että tuntemattoman taudinaiheuttajan aiheuttamaa "tautia X" on vaikea välttää, ja meidän tulisi varautua ja reagoida sen aiheuttamaan pandemiaan.

Ensinnäkin julkisen, yksityisen ja voittoa tavoittelemattoman sektorin väliset kumppanuudet ovat keskeinen osa tehokasta pandemiaan reagointia. Ennen kuin tämä työ alkaa, meidän on kuitenkin pyrittävä todellisiin toimiin varmistaaksemme oikea-aikaisen ja tasapuolisen pääsyn teknologioihin, menetelmiin ja tuotteisiin maailmanlaajuisesti. Toiseksi useiden uusien rokoteteknologioiden, kuten mRNA:n, DNA-plasmidien, virusvektorien ja nanopartikkelien, on osoitettu olevan turvallisia ja tehokkaita. Näitä teknologioita on tutkittu jopa 30 vuotta, mutta niitä ei ole lisensoitu ihmiskäyttöön ennen Covid-19-epidemiaa. Lisäksi näiden teknologioiden käytön nopeus osoittaa, että on mahdollista rakentaa todellinen nopean vasteen rokotealusta ja että se voi reagoida uuteen SARS-CoV-2-varianttiin ajoissa. Näiden tehokkaiden rokoteteknologioiden saatavuus antaa meille myös hyvän pohjan rokote-ehdokkaiden tuottamiseen ennen seuraavaa pandemiaa. Meidän on oltava ennakoivia kehittäessämme potentiaalisia rokotteita kaikille pandemiapotentiaalia omaaville viruksille.

Kolmanneksi, viruslääkkeiden hoitoputkemme on hyvin valmistautunut vastaamaan virusuhkaan. Covid-19-pandemian aikana kehitettiin tehokkaita vasta-ainehoitoja ja erittäin tehokkaita lääkkeitä. Jotta tulevaisuuden pandemiassa voitaisiin minimoida ihmishenkien menetykset, meidän on myös tuotettava laajakirjoisia viruslääkkeitä pandemiapotentiaalia omaavia viruksia vastaan. Ihannetapauksessa näiden hoitojen tulisi olla pillereiden muodossa, jotta jakelukapasiteettia voidaan parantaa kysytyissä ja resurssipulan rajaseuduilla. Näiden hoitojen on myös oltava helposti saatavilla, eikä yksityisen sektorin tai geopoliittisten voimien on rajoitettava niitä.

Neljänneksi, rokotteiden pitäminen varastoissa ei ole sama asia kuin niiden laaja saatavuus. Rokotusten logistiikkaa, mukaan lukien tuotanto ja saatavuus, on parannettava. Alliance for Innovative Pandemic Preparedness (CEPI) on maailmanlaajuinen kumppanuus, joka käynnistettiin tulevien pandemioiden ehkäisemiseksi, mutta sen vaikutuksen maksimoimiseksi tarvitaan lisää ponnisteluja ja kansainvälistä tukea. Näiden teknologioiden käyttöönoton yhteydessä on myös tutkittava ihmisten käyttäytymistä, jotta voidaan lisätä tietoisuutta määräysten noudattamisesta ja kehittää strategioita väärän tiedon torjumiseksi.

Lopuksi tarvitaan lisää soveltavaa ja perustutkimusta. SARS-CoV-2:n uuden, antigeeniltään täysin erilaisen variantin ilmaantuminen on myös vaikuttanut aiemmin kehitettyjen rokotteiden ja lääkkeiden tehoon. Eri tekniikoilla on ollut vaihtelevaa menestystä, mutta on vaikea määrittää, vaikuttavatko nämä lähestymistavat seuraavaan pandemiavirukseen vai onko seuraavan pandemian aiheuttaja edes virus. Ilman kykyä ennustaa tulevaisuutta meidän on investoitava uusien teknologioiden soveltavaan tutkimukseen uusien lääkkeiden ja rokotteiden löytämiseksi ja kehittämiseksi. Meidän on myös investoitava laajasti ja voimakkaasti perustutkimukseen epidemian potentiaalisista mikro-organismeista, virusten evoluutiosta ja antigeenisestä ajautumisesta, tartuntatautien patofysiologiasta, ihmisen immunologiasta ja niiden välisistä suhteista. Näiden aloitteiden kustannukset ovat valtavat, mutta pienet verrattuna Covid-19:n vaikutuksiin ihmisten terveyteen (sekä fyysiseen että henkiseen) ja maailmantalouteen, joiden arvioidaan olevan yli 2 biljoonaa dollaria pelkästään vuonna 2020.

Covid-19-kriisin valtavat terveydelliset ja sosioekonomiset vaikutukset osoittavat vahvasti, että pandemioiden ehkäisyyn on omistettu erityinen verkosto. Verkosto pystyy havaitsemaan villieläimistä karjaan ja ihmisiin leviäviä viruksia ennen kuin ne kehittyvät paikallisiksi taudinpurkauksiksi, esimerkiksi ehkäisemään vakavien seurausten aiheuttamia epidemioita ja pandemioita. Vaikka tällaista virallista verkostoa ei ole koskaan perustettu, se ei välttämättä ole täysin uusi hanke. Sen sijaan se perustuu olemassa oleviin monialaisiin seurantaoperaatioihin ja hyödyntää jo toimivia järjestelmiä ja valmiuksia. Yhdenmukaistaminen standardoitujen menettelyjen käyttöönoton ja tiedon jakamisen avulla globaalien tietokantojen tiedon tarjoamiseksi.

Verkosto keskittyy villieläinten, ihmisten ja karjan strategiseen näytteenottoon ennalta tunnistetuissa tartuntapisteissä, mikä poistaa maailmanlaajuisen virusten seurannan tarpeen. Käytännössä tarvitaan uusimpia diagnostisia tekniikoita varhaisten leviämisvirusten havaitsemiseksi reaaliajassa sekä monien keskeisten endeemisten virusperheiden ja muiden villieläimistä peräisin olevien uusien virusten havaitsemiseksi näytteistä. Samalla tarvitaan maailmanlaajuinen protokolla ja päätöksenteon tukityökaluja sen varmistamiseksi, että uudet virukset poistetaan tartunnan saaneista ihmisistä ja eläimistä heti, kun ne löydetään. Teknisesti tämä lähestymistapa on mahdollinen useiden diagnostisten menetelmien ja edullisten seuraavan sukupolven DNA-sekvensointitekniikoiden nopean kehityksen ansiosta, jotka mahdollistavat virusten nopean tunnistamisen ilman kohdepatogeenin ennakkotietoa ja tarjoavat laji-/kantakohtaisia ​​tuloksia.

Kun virusten löytämiseen tähtäävien projektien, kuten Global Virome Projectin, tuottamaa uutta geneettistä dataa ja siihen liittyvää metadataa luonnonvaraisten eläinten zoonoottisista viruksista tallennetaan globaaleihin tietokantoihin, globaalista virustenvalvontaverkostosta tulee tehokkaampi havaitsemaan virusten varhaista leviämistä ihmisiin. Data auttaa myös parantamaan diagnostisia reagensseja ja niiden käyttöä uusien, laajemmin saatavilla olevien ja kustannustehokkaiden patogeenien havaitsemis- ja sekvensointilaitteiden avulla. Nämä analyyttiset menetelmät yhdistettynä bioinformatiikan työkaluihin, tekoälyyn (AI) ja big dataan auttavat parantamaan dynaamisia malleja ja ennusteita tartunnasta ja leviämisestä vahvistamalla asteittain globaalien valvontajärjestelmien kykyä ehkäistä pandemioita.

Tällaisen pitkittäisseurantaverkoston perustaminen on kohtaamassa huomattavia haasteita. Teknisiä ja logistisia haasteita ovat virusten seurannan näytteenottokehyksen suunnittelu, harvinaisia ​​leviämisvirtoja koskevan tiedonjakomekanismin luominen, ammattitaitoisen henkilöstön kouluttaminen sekä sen varmistaminen, että julkinen ja eläinten terveydenhuollon sektori tarjoavat infrastruktuuritukea biologisten näytteiden keräämiseen, kuljetukseen ja laboratoriotestaukseen. Tarvitaan sääntely- ja lainsäädäntökehyksiä, joilla voidaan vastata moniulotteisen datan käsittelyn, standardoinnin, analysoinnin ja jakamisen haasteisiin.

Virallisella valvontaverkostolla tulisi myös olla omat hallintomekanisminsa sekä julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioiden jäseniä, samalla tavalla kuin Global Alliance for Vaccines and Immunisation -järjestössä. Sen tulisi myös olla täysin linjassa olemassa olevien YK:n virastojen, kuten Maailman elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO), Maailman eläintautijärjestön (WHO) ja WHO:n, kanssa. Verkoston pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi tarvitaan innovatiivisia rahoitusstrategioita, kuten lahjoitusten, avustusten ja rahoitusosuuksien yhdistämistä rahoituslaitoksilta, jäsenvaltioilta ja yksityiseltä sektorilta. Näiden investointien tulisi myös olla yhteydessä kannustimiin, erityisesti globaalin etelän osalta, mukaan lukien teknologian siirto, kapasiteetin kehittäminen ja tiedon tasapuolinen jakaminen globaalien valvontaohjelmien kautta havaituista uusista viruksista.

Vaikka integroidut valvontajärjestelmät ovat ratkaisevan tärkeitä, tarvitaan viime kädessä monitahoinen lähestymistapa zoonoosien leviämisen estämiseksi. Toimien on keskityttävä tartuntojen perimmäisten syiden torjumiseen, vaarallisten käytäntöjen vähentämiseen, karjankasvatusjärjestelmien parantamiseen ja bioturvallisuuden lisäämiseen eläinten ravintoketjussa. Samaan aikaan on jatkettava innovatiivisten diagnostiikan, rokotteiden ja lääkkeiden kehittämistä.

Ensinnäkin on tärkeää estää heijastusvaikutukset omaksumalla "yksi terveys" -strategia, joka yhdistää eläinten, ihmisten ja ympäristön terveyden. On arvioitu, että noin 60 % ihmisillä ennennäkemättömistä tautiepidemioista johtuu luonnollisista zoonoottisista taudeista. Kauppamarkkinoiden tiukemmalla sääntelyllä ja luonnonvaraisten eläinten kauppaa koskevien lakien täytäntöönpanolla ihmisten ja eläinten populaatiot voidaan erottaa toisistaan ​​tehokkaammin. Maanhoitotoimet, kuten metsäkadon pysäyttäminen, eivät ainoastaan ​​hyödytä ympäristöä, vaan myös luovat puskurivyöhykkeitä luonnonvaraisten eläinten ja ihmisten välille. Kestävien ja inhimillisten viljelykäytäntöjen laajamittainen käyttöönotto poistaisi liikakäytön kotieläimillä ja vähentäisi ennaltaehkäisevien mikrobilääkkeiden käyttöä, mikä johtaisi lisähyötyihin mikrobilääkeresistenssin ehkäisemisessä.

Toiseksi laboratorioiden turvallisuutta on vahvistettava vaarallisten taudinaiheuttajien tahattoman vapautumisen riskin vähentämiseksi. Sääntelyvaatimusten tulisi sisältää toimipaikka- ja toimintokohtaiset riskinarvioinnit riskien tunnistamiseksi ja lieventämiseksi; infektioiden ehkäisyn ja valvonnan keskeiset protokollat; sekä koulutus henkilönsuojainten asianmukaisesta käytöstä ja hankinnasta. Biologisten riskien hallintaa koskevat olemassa olevat kansainväliset standardit tulisi ottaa laajalti käyttöön.

Kolmanneksi, patogeenien tarttuvien tai patogeenisten ominaisuuksien selvittämiseen tähtääviä GOF-tutkimuksia (GOF) tulisi valvoa asianmukaisesti riskien vähentämiseksi samalla varmistaen, että tärkeä tutkimus- ja rokotekehitystyö jatkuu. Tällaiset GOF-tutkimukset voivat tuottaa mikro-organismeja, joilla on suurempi epidemian riski ja joita voidaan vapauttaa tahattomasti tai tahallaan. Kansainvälinen yhteisö ei kuitenkaan ole vielä sopinut siitä, mitkä tutkimustoiminnot ovat ongelmallisia tai miten riskejä voidaan lieventää. Koska GOF-tutkimusta tehdään laboratorioissa ympäri maailmaa, on kiireellisesti kehitettävä kansainvälinen kehys.