Yhdysvaltojen julistus "kansanterveyshätätilan" päättymisestä on virstanpylväs SARS-CoV-2:n vastaisessa taistelussa. Huippuaikoinaan virus tappoi miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa, häiritsi täysin ihmisten elämää ja muutti perusteellisesti terveydenhuoltoa. Yksi näkyvimmistä muutoksista terveydenhuoltoalalla on vaatimus kaikkien työntekijöiden maskien käytöstä. Tämän toimenpiteen tarkoituksena on toteuttaa tartuntalähteiden hallinta ja altistumisen estäminen kaikille terveydenhuollon laitoksissa, mikä vähentää SARS-CoV-2:n leviämistä terveydenhuollon laitoksissa. "Kansanterveyshätätilan" päätyttyä monet Yhdysvaltojen lääketieteelliset keskukset eivät kuitenkaan enää vaadi maskien käyttöä kaikilta työntekijöiltä, vaan palataan (kuten ennen epidemiaa) maskien käyttövaatimukseen vain tietyissä olosuhteissa (kuten silloin, kun lääkintähenkilöstö hoitaa mahdollisesti tarttuvia hengitystieinfektioita).
On järkevää, että maskeja ei enää vaadita terveydenhuollon laitosten ulkopuolella. Rokotuksesta ja virustartunnasta saatu immuniteetti yhdistettynä nopeiden diagnostisten menetelmien ja tehokkaiden hoitovaihtoehtojen saatavuuteen on vähentänyt merkittävästi SARS-CoV-2:een liittyvää sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Useimmat SARS-CoV-2-infektiot eivät ole sen ongelmallisempia kuin influenssa ja muut hengitystievirukset, joita useimmat meistä ovat sietäneet niin kauan, ettemme tunne pakkoa käyttää maskeja.
Mutta analogia ei aivan päde terveydenhuoltoon kahdesta syystä. Ensinnäkin sairaalahoidossa olevat potilaat eroavat sairaalan ulkopuolisesta väestöstä. Kuten nimestä voi päätellä, sairaalat kokoavat koko yhteiskunnan haavoittuvimmat ihmiset, ja he ovat erittäin haavoittuvassa tilassa (eli hätätilanteessa). SARS-CoV-2-rokotteet ja -hoidot ovat vähentäneet SARS-CoV-2-infektioon liittyvää sairastuvuutta ja kuolleisuutta useimmissa väestöryhmissä, mutta joillakin väestöryhmillä on edelleen suurempi riski sairastua vakavasti ja kuolla, mukaan lukien iäkkäät, immuunipuutteiset väestöryhmät ja ihmiset, joilla on vakavia liitännäissairauksia, kuten krooninen keuhko- tai sydänsairaus. Nämä väestöryhmät muodostavat suuren osan sairaalahoidossa olevista potilaista milloin tahansa, ja monet heistä käyvät myös usein poliklinikalla.
Toiseksi, muiden hengitystievirusten kuin SARS-CoV-2:n aiheuttamat sairaalainfektiot ovat yleisiä, mutta niitä aliarvioidaan, samoin kuin näiden virusten mahdollisia haittavaikutuksia haavoittuvien potilaiden terveydelle. Influenssalla, respiratory syncytial viruksella (RSV), ihmisen metapneumoviruksella, parinfluenssaviruksella ja muilla hengitystieviruksilla on yllättävän korkea sairaalainfektioiden ja tartuntaryppäiden esiintyvyys. Ainakin joka viides sairaalakeuhkokuumetapaus voi olla viruksen eikä bakteerin aiheuttama.
Hengitystievirusten aiheuttamat sairaudet eivät rajoitu pelkästään keuhkokuumeeseen. Virus voi myös pahentaa potilaiden perussairauksia, mikä voi aiheuttaa suurta haittaa. Akuutti hengitystievirusinfektio on tunnettu obstruktiivisen keuhkosairauden, sydämen vajaatoiminnan pahenemisen, rytmihäiriöiden, iskeemisten tapahtumien, neurologisten tapahtumien ja kuoleman aiheuttaja. Pelkästään influenssa liittyy jopa 50 000 kuolemaan Yhdysvalloissa vuosittain. Influenssan aiheuttamien haittojen lieventämiseen tähtäävät toimenpiteet, kuten rokotukset, voivat vähentää iskeemisten tapahtumien, rytmihäiriöiden, sydämen vajaatoiminnan pahenemisen ja kuoleman esiintyvyyttä riskipotilailla.
Näistä näkökulmista maskien käyttö terveydenhuollon laitoksissa on edelleen järkevää. Maskit vähentävät hengitystievirusten leviämistä sekä vahvistetuilla että vahvistamattomilla tartunnan saaneilla ihmisillä. SARS-CoV-2, influenssavirukset, RSV ja muut hengitystievirukset voivat aiheuttaa lieviä ja oireettomia infektioita, joten työntekijät ja vierailijat eivät välttämättä ole tietoisia tartunnastaan, mutta oireettomat ja oireettomat ihmiset ovat silti tarttuvia ja voivat levittää tartunnan potilaisiin.
GYleisesti ottaen "presenteeismi" (työhön tuleminen sairaudesta huolimatta) on edelleen yleistä, vaikka terveydenhuoltojärjestelmän johtajat ovat toistuvasti pyytäneet oireellisten työntekijöiden pysymistä kotona. Jopa epidemian ollessa pahimmillaan jotkut terveydenhuoltojärjestelmät raportoivat, että 50 % SARS-CoV-2-diagnoosin saaneista työntekijöistä tuli töihin oireiden kanssa. Tutkimukset ennen epidemiaa ja sen aikana viittaavat siihen, että terveydenhuollon työntekijöiden maskien käyttö voi vähentää sairaalassa hankittuja hengitystieinfektioita noin 60 %.%
Julkaisun aika: 22.7.2023